Kuunteletko vielä radiota?

Käsi sydämellä, kuunteletko radiota? Musiikin kuuntelu on viime vuosina muuttanut muotoaan nopeasti, ja moni tunnustaa kuuntelevansa radiota vain vähän, “ehkä autossa”. Radio saattaa kuulostaa hiukan – vanhanaikaiselta. Musiikkiahan kuunnellaan nykyisin netistä erilaisten palveluiden kautta, ja puhelimiin ja palveluihin tehdään juuri oman maun mukaisia, eri tilanteisiin sopivia soittolistoja. Tunnelma säilyy taatusti haluttuna, kun soitettavat kappaleet on valittu teeman mukaan – hempeitä slovareita romanttisiin koti-iltoihin tai kunnon menoa tehokkaisiin treeneihin imprumut rapid online.

Mikäli radion kuuntelu saa sinut tuntemaan itsesi kehityksen kelkasta jääneeltä, ei syytä huoleen. Radio on nimittäin näinä nettistriimauksen ja muiden vaihtoehtojen kulta-aikoina onnistunut – ehkä yllättäenkin – pitämään mainiosti pintansa ja tavoittaa edelleen päivittäin noin 75% suomalaisista. Ja keskimäärin radiota kuunnellaan peräti kolme tuntia päivässä!

Radiokanavat panostavat etenkin aamuohjelmiinsa, sillä niillä on laajin kuulijakunta. Aamutoimet tehdään samalla viimeisimpiä aamun uutisia ja mukavaa jutustelua kuunnellen, matkalla töihin ja kouluun on helppo jatkaa päivään virittäytymistä lempikanavan soidessa taustalla.

Radion kuuntelu jatkuu pitkin päivää melkeinpä huomaamatta. Siinä missä joskus aiemmin radiota nimenomaan oikeasti kuunneltiin, olihan se ehkä ainoa uutisten lähde tai mahdollisuus kuunnella viimeisimpiä rytmimusiikin helmiä, on radio nykyisin useimmiten päällä taustaäänenä. Täysin hiljainen toimisto tai kampaamo voisi kuulostaa oudolta, jopa vaivaannuttavalta, joten helppo ratkaisu on napsauttaa radio päälle taustalle. Juontajien jutustelusta poimitaan sitten mielenkiintoisimmat palat myös kahvipöytäkeskusteluihin. Tai jos ei työpaikalla ole radiota, voi sitä kuunnella myös netin kautta omalla työpisteellä, kuulokkeet vaan korviin. Pieni taustahälinä voi jopa parantaa keskittymistä tärkeään työtehtävään. Kuulokkeet kertovat kollegoille, ettei nyt saa häiritä, ja kaikenlaiset toimiston kolinat katoavat radion tasaiseen ääneen.

Radio on myös onnistunut brändäämään ohjelmiaan ja tuotteitaan varsin hyvin. Esimerkiksi valovoimaiset juontajat, kuten vaikkapa Jaajo Linnonmaa, Jenni Alexandrova tai Aki Linnanahde, ovat kuumaa valuuttaa erilaisissa ensi-illoissa, avajaisissa ja muissa tapahtumissa. Runsaasti julkisuudessa myös radio-ohjelmansa ulkopuolella olevat juontajat tuovat näkyvyyttä ja kiinnostusta paitsi omalle radio-ohjelmalleen ja kanavalleen myös radiolle yleisesti, ja näkyvien juontajien myötä radio koetaan trendikkäänä vaihtoehtona muiden vaihtoehtojen joukossa. Radionkuuntelijana olet siis itse asiassa varsin hyvin trendien aallonharjalla!

Suomen eniten kuunneltu radiokanava on Ylen Radio Suomi, kaupallisista radiokanavista suosituin on Radio Suomipop. Paikallisista asioista kiinnostuneille tarjolla on useita Ylen ja kaupallisia paikallisradioita. Kanavatarjonta on nykyisin niin valtava, että jokaiselle varmasti löytyy oma kanava. Jos modernimpi musiikki ei miellytä korvaa, on tarjolla myös vain klassista musiikkia soittavia kanavia, tai peräti kanavia ilman minkäänlaista musiikkia! Tosin Ylen Puhe-kanava on juuri uudistunut ja myöntynyt myös musiikin soittamiseen ohjelmissaan. Vain noin 20 kappaletta päivässä kuitenkin takaa, että puhetta kanavalla riittää jatkossakin. Kun oikea kanava on löytynyt, pysyy suomalainen sille uskollisena, eikä juurikaan tee syrjähyppyjä muille kanaville.

Erillisiä radiolaitteita ei ehkä joka kodista enää nykyisin löydy, yöpöydän kelloradiokin on usein korvattu puhelimella herätyskellon virkaa tekemästä. Radiota voi kuitenkin kuunnella myös ilman radiota, netistä. Livestriimauksen lisäksi netissä voi kuunnella monia haluamiaan radio-ohjelmia missä ja myös milloin vain. Nettiradio onkin esimerkiksi ulkosuomalaisen mieleen. Suurin Suomen-ikävä helpottaa tuttua kieltä kuunnellessa, ja samalla pysyy hyvin kärryillä siitä, mistä kotimaassa puhutaan. Ja mikä apu suomalainen radiokanava onkaan kaksikielisten lasten kasvatuksessa credite rapide online fara acte 24h!

Radio siis voi hyvin eikä ole menossa minnekään. Radio on edelleen tärkeä uutisten välittäjä ja media, joka viihdyttää, kiihdyttää ja ennen kaikkea puhuttaa ja yhdistää, myös meitä hiljaisia suomalaisia.

Mitä kuuntelemasi radiokanava kertoo sinusta?

Jos radiokanavat olisivat ihmisiä, millaisia ne olisivat? Olisiko sinun lempikanavasi räväkkä maailmanmatkaaja tai ehkä hillitty kaupunkilaisvirkamies? Mitä sinun radiokanavasi kertoo sinusta?

Todettakoon heti alkuun, että radio on Suomessa todellakin koko kansan media. Radio tavoittaa nimittäin viikoittain 93 % meistä suomalaisista, ja joka päivä kuuntelemme radiota keskimäärin noin kolme tuntia. Erilaisia radiokanavia on valittavana peräti yli 100.

Yli 100 radiokanavan joukosta luulisi jokaiselle löytyvän sen oikean. Eri radiokanavilla on luonnollisesti oma persoonallisuutensa, tai ainakin oma kohderyhmänsä. Suomen suurin radiokanava on Ylen Radio Suomi. Radio Suomi on jokaiselle jotakin -kanava, joka pyrkii palvelemaan koko kansaa tasaisesti. Sen kuuntelijat ovat kuitenkin pääsääntöisesti keski-ikäisiä ja sitä vanhempia, joille on tärkeää pysyä ajan tasalla viimeisimmistä ajankohtaisista tapahtumista ja uutisista Suomessa ja maailmalla.

Nuorempiin aikuisiin taas vetoaa enemmän Suomipop, joka sekin tarjoaa ohjelmaa ja viihdettä melko lailla laidasta laitaan koko kansalle. Kanavan ote on jonkin verran Radio Suomea rennompi ja viihteellisempi, ja sen mukaisesti se painottaa myös musiikkivalinnoissaan pykälää urbaanimpaa suomalaista pop-musiikkia ja uutta iskelmää.

Mikäli lempiradiosi on NRJ tai Kiss, olet todennäköisesti aktiivinen, aikuinen, mutta nuorekas nainen. Asut kaupungissa tai ainakin kaupunkimaisessa ympäristössä. Seuraat elämää ympärilläsi ja tiedät viimeisimmät muodin ja kauneuden trendit ja mitä maailmalla tapahtuu. Shoppailet mielelläsi netissä ja olet sosiaalisessa mediassa kuin kala vedessä.

Jos radiossasi soi Loop, olet luultavimmin nuori tai nuori kaupunkilainen aikuinen ja sukupuoleltasi nainen. Olet iloinen ja aktiivinen, koko ajan menossa, ja löydät asiasta kuin asiasta syytä juhlaan. Kokeilet mielelläsi uusia asioita, ja elät somesta.

Vai valitsitko Radio Aallon? Olet melko varmasti aikuinen, korkeastikoulutettu nainen. Olet enemmän vastuunkantaja kuin pelkkä hassuttelija, mutta kyllä sinulta huumorintajuakin löytyy. Olet paljon liikkeellä, mutta arvostat hauskanpidon lisäksi myös asiallista keskustelua maailmanmenosta ja ajankohtaisista asioista.

Jos taas valintasi on Radio Rock tai Radio City, olet varsin todennäköisesti aikuinen, kaupunkilainen mies. Olet rock-henkinen, et kuitenkaan ehkä rokkarin näköinen, ja pidät rock-musiikin lisäksi myös erilaisesta urheilusta. Seuraat myös tekniikan viimeisimpiä virtauksia, ja kotoasi löytyy todennäköisesti muutamiakin teknisiä vimpaimia dronesta lähtien. Et vastusta satunnaista äijäilyä.

Bassoradion kuuntelija on myöskin moderni kaupunkilainen, sukupuoleltaan mies. Äijäilyn sijasta diggailet urbaania kaupunkikulttuuria ja tykkäät myös käydä klubbailemassa. Et pelkää arkojakaan aiheita, vaan tartut rohkeasti asiaan kuin asiaan.

Radio Nostalgian kuuntelija taas on todennäköisesti hiukan jo varttuneempi kaupunkilainen mies. Sinua kiinnostaa talouden ja yhteiskunnan ilmiöt, mutta pidät myös matkustamisesta ja kulttuurista, ja huolehdit itsestäsi. Olet siis tukevasti ajan hermolla, ja vaikka mielestäsi parhaat hitit tehtiinkin menneillä vuosikymmenillä, elät vahvasti ja aktiivisesti nykyhetkessä.

Mikäli radiokanavaksesi on valikoitunut Classic, olet luultavimmin jo elämässä paikkasi löytänyt, keski-ikää lähestyvä tai sitä varttuneempi akateemisesti koulutettu mies tai nainen, jonka lempiharrastuksiin ja mielenkiinnon kohteisiin kuuluu erilaiset kulttuuritapahtumat. Olet varsin hyvin toimeentuleva, ja matkustat mielelläsi koti- ja ulkomailla tutustuaksesi erilaisiin paikallisiin taiteen ja kulttuurin helmiin.

Kuulostiko tutulta, löysitkö itsesi näistä kuvauksista? Niin Yleisradio kuin kaupallisetkin radiokanavat tekevät Suomessa jatkuvasti tutkimusta tunnistaakseen erilaiset kuulijaryhmät ja tarjotakseen meille jokaiselle juuri meitä kiinnostavaa ohjelmaa. Tarkempi kuulijaprofilointi auttaa kanavia tekemään oikeita sisältövalintoja ja valitsemaan kuulijoita eniten kiinnostavia kumppaneita. Joidenkin mielestä tarkempi suunnittelmallisuus kuitenkin tekee elämästä myös tylsempää. Vaikka lempikanava onkin lempikanava, voikin joskus olla piristävää kokeilla jotain ihan muuta. Yli 100 kanavaa takaa siihen hyvät mahdollisuudet.

Miten pääsen töihin radioon?

Kiinnostaako työ radiossa? Oletko aina haaveillut radiojuontajan tai -toimittajan työstä, mutta et ole tiennyt, miten sellaiseksi voisi päästä? Mitä kaikkea toimittaja oikeastaan tekee?

Radiotoimittajan työ on muutakin kuin ohjelman juontamista tai uutistenlukua. Toimittajan työhön kuuluu myös varsinaisen ohjelman suunnittelu ja erilaisen taustatyön tekeminen, kuten asiaan perehtyminen itsenäisesti tutkimalla sekä haastattelujen tekeminen. Radiojuontaja ei siis istu valmiiseen pöytään mikrofonin ääreen, vaan häneltä odotetaan paljon muutakin. Suunnittelun ja taustatyön luonne ja määrä riippuvat paljon siitä, millaista ohjelmaa ollaan tekemässä ja mille kanavalle. Esimerkiksi urheilulähetyksen tekeminen edellyttää paitsi urheilulajin myös urheilijoiden ja heidän taustansa tuntemista, samoin on myös tunnettava itse urheilutapahtuma ja sen järjestäjät. Kevyemmän aamuohjelman tekoa varten taas on pysyttävä kärryillä ajankohtaisista tapahtumista ja ihmisistä laaja-alaisesti Suomessa ja ulkomailla. Toimittajalla onkin oltava hyvä yleissivistys ja tiedonhankintataidot.

Itse työ on myös paljolti erilaisten ihmisten kanssa työskentelyä. Ohjelman teko on yhteistyötä kokonaisen tiimin kanssa. Toimittajan lisäksi tiimiin voi kuulua tekniikasta vastaavia tekijöitä, samoin taustatyötä voi olla tekemässä useita toimittajia. Toimittajan on siis oltava yhteistyökykyinen ja elementissään sosiaalisissa tilanteissa. Niin sanotut nopeat hoksottimet ovat avuksi, kun vaikkapa urheilukisoissa on päästävä liikkeelle ja keksittävä keinot haastattelujen saamiseksi, jos mielenkiintoinen haastateltava on lähietäisyydellä.

Toimittajalta edellytetään jonkin verran myös erilaisten teknologioiden hallintaa. Vaikka studiossa toimittajan apuna voi olla kokonainen tiimi eri alan asiantuntijoita, joutuu toimittaja todennäköisesti tositoimiin myös yksin tien päällä ollessaan. Toimittajan on siis tiedettävä vähintään, miten haastattelut nauhoitetaan, kuvattaessa on ymmärrettävä paitsi kameran myös mikrofonin toiminta ja varmistettava oikea valaistus. Internet-aikana haastatteluja voidaan tehdä myös erilaisten videoneuvotteluvälineiden ja internetin palveluiden kautta, joten näidenkin tuntemus on hyvästä. Lisäksi pitää olla ainakin perustiedot haastattelunauhojen käsittelystä ja leikkaamisesta valmista ohjelmaa varten.

Radiotoimittajaksi haluavan kannattaa opiskella esimerkiksi viestintää, journalistiikkaa ja media-alaa. Kouluttautua voi monella eri tasolla, koulutusohjelmia on niin toisen asteen oppilaitoksissa kuin yliopistoissakin, myös kansanopistoissa on tarjolla erilaisia koulutuskokonaisuuksia alasta kiinnostuneille.Toisen asteen oppilaitoksissa on mahdollista suorittaa media-assistentin ja ammattikorkeakouluissa medianomin tutkinto, yliopistoissa nimikkeenä voi olla esimerkiksi filosofian tai yhteiskuntatieteiden maisteri. Opintopolkua valitessa kannattaa kiinnittää huomiota eri oppilaitosten erilaisiin painotuksiin koulutusohjelmissa. Esimerkiksi nimenomaan radioalaan voi erikoistua opistotasolla. Pääkaupunkiseudulla tunnetuin radioalan opinahjo lienee Laajasalon opisto, jossa media-alaa voi opiskella laajasti ja käytännönläheisesti. Opisto tarjoaa hyvän pohjan alan jatko-opinnoille tai täydentää jo alalla työskentelevien osaamista.

Media-alan opintoihin kuuluu usein harjoittelua, ja harjoittelupaikka on usein myös hyvä väylä pysyvämpään työskentelyyn alalla. Mediatalot suhtautuvat yleensä positiivisesti harjoittelijoihin ja monet radioalan ammattilaiset kertovat jääneensä taloon juuri harjoitteluvaiheen kautta. Usein radiokanavat ilmoittavat harjoittelupaikoistaan nettisivuillaan, mutta lähestyä kannattaa toki muulloinkin esimerkiksi kanavan henkilöstöasioista vastaavia työntekijöitä.

Harjoittelu on tilaisuus näyttää omaa osaamistaan ja aktiivisuuttaan sekä kokeilla soveltuvuuttaan alalle. Saadakseen mahdollisimman paljon irti harjoitteluajastaan kannattaa harjoittelijan tarttua ennakkoluulottomasti erilaisiin tarjolla oleviin tehtäviin radiokanavalla. Näin harjoittelija saa hyvän ja monipuolisen kuvan radion toiminnasta ja löytää itseään eniten kiinnostavia tehtäviä, ja samalla antaa työnantajalle itsestään aktiivisen ja innokkaan kuvan. Samoin myös työnantaja näkee, mihin tehtäviin harjoittelija parhaiten soveltuu. Radioalallakin osaaminen karttuu parhaiten tekemällä, ja alalle haluavan paras valttikortti onkin aidon kiinnostuksen lisäksi innokas ja työtäpelkäämätön asenne.

Alalle voi luonnollisesti päästä myös soveltuvan työkokemuksen kautta ilman alan opintoja tai opiskella näyttötutkinto työn ohella. Tällöin voi olla hyvä ajatus esimerkiksi lähestyä myös ohjelmatoimistoja ja hakeutua erilaisiin tapahtumiin juontajaksi, ja kerätä sitä kautta erilaista kokemusta.

Saako radiossa kiroilla?

Suomalaiset kiroilevat paljon ja ihan julkisesti. Suomessa näkee tämän tästä lehdissä juttuja, joissa puolustellaan kiroilua. Se on milloin fiksun ihmisen tunnusmerkki, milloin rikasta kieltä. Kiroilu auttaa kestämään kipua ja helpottaa ahdistusta. Harvemmin kukaan tohtii nousta vastaan ja sanoa “ei”, ja että kiroilu voidaan kokea myös epäkohteliaana ja loukkaavana.

Ylen linjaus on, että radiotoimittajat eivät kiroile. Haastateltavien puheeseen toimittajat eivät kuitenkaan puutu, ja niinpä kiroilua ja värikästä kieltä voi kanavilla kuulla lastenohjelmia lukuunottamatta. Englannissa on toisin. Toimittajat eivät kiroile, mutta niin eivät tee myöskään haastateltavat. Myös vierailta edellytetään hyviä tapoja ja korrektia kieltä, taustasta ja ammatista riippumatta. Jos vahinko sattuu, sana joko leikataan pois tai korvataan piip-äänellä, ja jos tämä ei ole mahdollista, saa haastateltava tuntea nahoissaan kansan paheksunnan. Sivistynyt ihminen kun ei Englannissa julkisuudessa kiroile.

Jos brittiläinen poliitikko tai kuuluisa näyttelijä päästää vaikkapa radiossa suustaan epäkorrektin termin tai peräti kirosanan, voi olla varma, että lehdistö tarttuu aiheeseen heti, eikä ainakaan päätä silitellen. Seuraa skandaali, ja julkinen anteeksipyyntö voi hyvinkin olla paikallaan. Esimerkiksi vaikkapa arvostettu näyttelijä Benedict Cumberbatch, joka erehtyi amerikkalaisessa haastattelussa kutsumaan värillisiä näyttelijöitä epäkorrektilla termillä. Seurasi tietysti valtava skandaali, ja julkinen anteeksipyyntö tulikin vain muutaman päivän kuluttua.

Cumberbatchin tapauksessa kyse ei toki ollut vain perinteisestä kirosanasta, vaan myös käytetyn kielen rasistiseksi koetusta merkityksestä. Tuoreempi esimerkki loukkaavan kielenkäytön aiheuttamasta kohusta on jalkapallovalmentaja Mick McCarthy, joka erehtyi käyttämään sopimatonta kieltä ottelun jälkeen, ei siis edes radiossa tai televisiossa. Tapa, jolla julkisuudessa puhumme, osoittaa kunnioitusta – tai kunnioituksen puutetta – muita kohtaan, ja esimerkiksi englantilaiset ovat tunnetusti herkkiä huonolle käytökselle.

Me suomalaiset olemme toista mieltä. Suomessa kukaan ei olisi todennäköisesti kiinnittänyt Cumberbatchin tai McCarthyn käyttämään kieleen mitään huomiota. Epäkorrekti kieli ja kiroilu radiossa ja televisiossa on jokapäiväistä. Kiroilu on mielestämme rikasta kieltä, vahvistaa sanoman perillemenoa ja on suorastaan osoitus älykkyydestä. Kiroilu on niin yleistä, että kirosanat toimivat kielemme välimerkkeinä. Tosin ehkä Emma-gaalan Vuoden tulokkaan Leon kiitospuhe ylitti tässäkin rajat.

Reippaan voimasanan harkittu käyttö voi toimia tehokeinona ja kuulijoiden herättäjänä, mutta jatkuva kirosanojen virta ja viljely eivät edelleenkään anna puhujasta kovin hyvää kuvaa. Etenkään kansainvälisesti. Kun suomalaiset jättävät v-maansa ja matkustavat vaikkapa siis juuri Englantiin, on matkan aikana syytä ainakin kuvaannollisesti pestä suunsa saippualla. F-sanaa hokemalla ei Saarivaltiossa pitkälle pötkitä, vaan hyvin pian voi huomata rennon tutustumisen pubissa jäävän melko yksipuoliseksi ja saavansa kaupoissa ja kahviloissa tylyä palvelua.

Ei Englannissakaan tietenkään kiiltokuvamaailmassa eletä, vaan kiroilua voi kuulla myös brittiradiossa. Erona Suomeen on kuitenkin, että sen lisäksi, että Englannissa radiossa edellytetään noudatettavan hyviä tapoja, on radiossa käytettävälle kielelle asetettu myös suoranaisia rajoituksia. Paikallinen viestintäviranomainen on esimerkiksi kieltänyt joidenkin, pahimmiksi katsottujen voimasanojen käytön radiossa joko kokonaan tai ainakin ennen iltayhdeksää. Suhtautumista kiroiluun radiossa tutkitaan Englannissa säännöllisesti kysymällä kansan mielipidettä eri sanoista ja niiden loukkaavuudesta, ja tutkimuksen tulokset päätyvät sitten radiokanaville annettaviin ohjeistuksiin. Mielenkiintoista tutkimuksessa on myös, että englantilaisten mielestä joidenkin sanojen kuuleminen radiossa on vakavampaa kuin samojen sanojen käyttäminen televisiossa. Radio koetaan intiimimmäksi välineeksi, ja toisaalta myös lapset voivat usein kuunnella radiota ilman valvontaa, kun taas lasten television katselua rajoitetaan selvästi enemmän.

Kiroilu on osa kieltä ja kulttuuria, joka maassa. Myös hyvien tapojen määritelmät vaihtelevat eri maissa. Usein myös maasta riippumatta tehdään ero, miten puhutaan kotona, kadulla tai työpaikalla, ja millaista kieltä radiosta tai televisiosta halutaan kuulla. Oli kiroilusta sitten mitä mieltä tahansa, omaa kielenkäyttöä voi ja on edelleen kohteliasta mukauttaa kuulijakunnan ja tilaisuuden mukaan, ja etenkin julkisuudessa puhuttaessa.

Rahaa radiosoitosta

Radio voi ylpeillä aivan omilla lukemillaan suomalaisten tavoittavuudessa, sillä päivittäin radiota kuuntelee jopa kolme neljäsosaa kaikista suomalaisista! Suosituin radio on Yle Radio Suomi, mutta myös kaupallisella puolella riittää kuulijoita: Radio Nova ja Radio Suomipop voivat molemmat ylpeillä yli 1,2 miljoonalla viikottaisella kuulijalla. Mikä televisio-ohjelma voi vastata näihin lukemiin?

Radion soittolistoille pääsy onkin ymmärrettävästi muusikolle unelmien täyttymys. Oman musiikin soittaminen valtakunnallisessa radiossa on monella tavalla palkitsevaa. Omassa muusikonkammiossa ja studiossa vietettyjen tuntien jälkeen musiikki on nyt todella koko Suomen kuultavana Hangosta Petsamoon.

Paitsi että oma musiikki on nyt saanut laajimman mahdollisen yleisön, on soittolistoille pääsy luonnollisesti artistille myös taloudellisesti merkittävää. Tiheä radiosoitto voi tuoda artistille vuoden päätteeksi mukavan tilipussin erilaisina toistokorvauksina. Tarkkaa summaa on mahdoton sanoa, koska korvausten määrä riippuu monesta asiasta, esimerkiksi radiokanavasta ja sen liikevaihdosta, kellonajasta, jolloin kappale on esitetty, ja tietysti myös kappaleen tekijätiimin koosta, sillä korvaus jaetaan tekijöiden kesken. Yksittäisen artistin on siis melko vaikea päästä kovin suuriin toistokorvaussummiin ilman todellista huippuhittiä, mutta radiosoitolla on myös epäsuoria vaikutuksia artistin tulotasoon.

Kuuluvuus radiossa nimittäin lisää luonnollisesti myös suuren yleisön kiinnostusta, mikä taas näkyy levy- ja keikkamyynnin kasvuna. Lisääntynyt suosio voidaan myös ainakin hetkellisesti siirtää keikkapalkkioihin, ja näin ahkera keikkailu näkyy sekin positiivisena virtana tilipussissa. On kuitenkin ihan hyvä huomata, että lööpit yksittäisten bändien “miljoonajuhannuksista” ovat usein aika harhaanjohtavia, sillä keikkailun kulut voivat olla yllättävänkin suuret. Ohjelmatoimisto ottaa osansa, tarvitaan tekniikkaa ja varsinaisten bändin jäsenten lisäksi myös muuta henkilökuntaa, matkat ja majoitukset vievät osansa ja syödäkin pitää. Yksittäiselle muusikolle ei siis koko keikkapalkkiosta välttämättä jää kovin suurta osuutta.

Radiosoitto lisää myös muun median kiinnostusta. Kasvot alkavat näkyä lehtien palstoilla, toisissa artisti esiintyy ilmaiseksi, isommista jutuista voidaan maksaa haastattelupalkkiota. Suosittua artistia voidaan kosiskella myös television puolelle ainakin vierailevaksi tähdeksi joko esiintymään tai haastateltavaksi, mutta myös vakituisemmin isompaan produktioon.

Suositunkin muusikon ansiot koostuvat siis pienistä puroista, ja pitämällä monta rautaa tulessa samanaikaisesti myös tulot kasvavat. “Päätyönsä” lisäksi muusikon pitääkin nykyisin olla melkoinen mediataituri, ja ymmärtää teoriassa ja käytännössä, miten media toimii ja miten mediassa toimitaan.

Miten radion soittolistalle sitten voi päästä? Suositulla bändillä tai artistilla on toki etua aiemmasta tunnettuudestaan, mutta uusiakin artisteja nostetaan jatkuvasti soittolistoille. Radiokanavien musiikkivalinnoista vastaavat mediatalot käyttävät paljon aikaa ja rahaa selvittääkseen, millaista musiikkia suomalaiset haluavat kuulla. Valintojen pohjalla voi olla muun muassa erilaisia kuuntelijatutkimuksia, joissa erilaisille kohderyhmille soitetaan pätkiä kappaleista, ja tutkimukseen osallistuvia pyydetään kertomaan mielipiteensä kuulemastaan. Tutkimusten tuloksia analysoidaan, yhdistellään ja tulkitaan, ja tuloksena on eri radiokanavien profiiliin sopivia soittolistoja. Ennestään tuttujen yhtyeiden musiikki todennäköisesti saa enemmän “puoltoääniä” näissä tutkimuksissa, mutta ammattitaitoinen mediatalo esittelee kuuntelijapaneeleilleen ja myös lopulta kuulijoilleen myös uusia tulokkaita. Uusi tulokas voi päästä isollekin radiokanavalle ensin primetimen ulkopuolelle ja vastaanotosta riippuen sitten suositumpaan ajankohtaan tai ohjelmaan. Radion suosituimpia ohjelmia ovat aamuohjelmat, joten niihin pääsy on tietysti myös vaikeinta.

Artistin näkyvyys ja menestyminen on myös mediatalon ja radiokanavan etu, ja kanavia kiinnostaa myös yhtyeen tai artistin tulevaisuudensuunnitelmat. Jos uudella tulokkaalla on näkemys omasta tulevaisuudestaan ja tekeillä uusiakin kappaleita, voi se saada mediatalosta hyvää apua oman brändinsä rakentamiseen ja suosionsa kasvattamiseen. Jos taas artisti elää vain tätä hetkeä ilman suunnitelmaa, voi olla, ettei mediatalokaan ole kiinnostunut panostamaan tähän pidemmällä tähtäimellä. Suosion ja tulojen saavuttaminen edellyttävät siis artistilta selkeää visiota, siitä mitä hän haluaa tehdä, ja ahkeraa pitkäjänteistä työtä.

Muistatko nämä parhaat radiobiisit?

Radio, tuo koko kansan viihdyttäjä, ei ole aikojen saatossa menettänyt hohtoaan. Radion kuuntelu on edelleenkin voimissaan erilaisista netin latauspalveluista huolimatta, keskimäärin suomalaiset kuuntelevat radiota yli kolme tuntia päivässä!

Artisteille radio on ehkäpä tärkein kanava saada musiikkinsa kuuluville koko maassa. Lisäksi radiosoitto antaa artisteille näkyvyyttä myös muussa mediassa, ja sen merkitys suuremman suosion saavuttamiseksi on valtava.

Radio on myös toiminut muusana ja inspiraation lähteenä monille huippuartisteille. Muistatko vielä nämä parhaat radiobiisit?

The Carpentersin Yesterday Once More on radioromantikon ehdottomia suosikkeja. 1970-luvun alussa elettiin aiempien vuosikymmenten nostalgia-aikaa, esimerkiksi Grease-musikaali ja American Graffiti -elokuva olivat valtavia menestyksiä. 1973 julkaistu Yesterday Once More ratsasti tämän golden oldies -trendin aallonharjalla aiempien vuosikymmenten kulta-aikoja radion kautta muistellen.

Aivan ohittamaton radiosta inspiraationsa saanut kappale on tietysti myös Queenin Radio Ga Ga. Rumpali Roger Taylorin kirjoittama superhitti kertoo rakkaudesta radioon aikana, jolloin MTV ja televisio yleensäkin olivat valtaamassa jalansijaa myös musiikin esittäjänä. Musiikkivideot olivat lisänneet merkitystään ja musiikki oli saanut uutta, visuaalista muotoa, jota radio ei luonnollisestikaan voinut kuulijoilleen välittää. Huomioitavaa on kuitenkin myös Queenin “kaksoisrooli”, sillä yhtyeellä oli valtava vaikutus musiikkivideoiden kehittymiseen aina Bohemian Rhapsodystä lähtien.

Queen ei ollut yksin asialla, sillä samasta aiheesta oli kirjoitettu megahitti jo muutamaa vuotta aiemmin, nimittäin The Bugglesin tunnetuksi tekemä Video Killed the Radio Star, sekin hyvin tunnettu myös Suomessa. Queen, The Buggles ja monet muut aikalaiset olivat 1970-luvun lopulla ja 1980-luvun alussa ottamassa uutta teknologiaa vastaan ristiriitaisin tuntein, toisaalta teknologia nähtiin mahdollisuutena ja kehitys hyvänä, mutta toisaalta ei sittenkään oltu varmoja, olivatko kaikki sen vaikutukset pelkästään positiivisia. Tätä taustaa vasten ehkä hieman ironisestikin Video Killed the Radio Star oli ensimmäinen musiikkikanava MTV:llä näytetty musiikkivideo, kun kanava aloitti toimintansa USA:ssa vuonna 1981.

Radiota helliviä, mutta radiokanavien kaupallistumiseen epäillen suhtautuvia kappaleita kirjoitettiin samoihin aikoihin muitakin. Muun muassa Elvis Costellon Radio Radio suhtautuu kriittisesti kaupalliseen radioon ja rajoituksiin, jotka hankaloittivat punkin, muun muassa Sex Pistolsin kappaleiden soittoa radiossa. Kappaleen esittäminen amerikkalaisen Saturday Night Feverin livelähetyksessä vastoin levy-yhtiön toiveita vuonna 1977 aiheutti Costellolle porttikiellon ohjelmaan aina vuoteen 1989 asti. Alunperin Elvis Costellon ei edes pitänyt olla koko ohjelmassa, vaan esiintymässä piti olla juurikin Sex Pistols. Punk-bändi ei kuitenkaan viisumiepäselvyyksien vuoksi päässyt matkustamaan USA:han, ja ohjelmaan otettiin jo valmiiksi USA:ssa kiertueella oleva Costello Attractions-yhtyeineen.

Kaikki noihin aikoihin radiosta inspiroituneet eivät kuitenkaan olleet näin kantaaottavia. Esimerkiksi discon kuningatar Donna Summer teki listahitin radiosta huomattavasti kevyemmällä otteella. On the Radio soi ympäri maailman 1980-luvun aivan alussa. Kappale oli niin suosittu, että ajalle tyypilliseen tapaan siitä tehtiin myös suomalaisversio. Tosin ehkä hiukan alkuperäisestä tekstistä poikkeava sellainen, sillä suomalaisesta versiosta vastasi Sleepy Sleepers, joka nimesi kappaleen Metsaratioksi.

1990-luvulla R.E.M. inspiroitui radiosta ja levytti Radio Song -kappaleen. Laulu löytyy yhtyeen Out of Time -levyltä, joka nosti bändin supersuosituksi. Radio laulujen aiheena oli R.E.M.:ille tuttu jo aiemmilta vuosilta, sillä bändin aivan ensimmäinen single oli sekin radioaiheinen, “Radio Free Europe”.

Uudempia radiolauluja ovat levyttäneet myös esimerkiksi Beyonce, jonka Radio muistelee lapsuuden aikaa ja kasvamista radiohittien parissa, sekä Lana Del Rey, jonka kappale on sekin nimeltään yksinkertaisesti vain Radio ilman mitään sen syvällisempiä viestejä.